maanantai 24. syyskuuta 2018

Viime päivien touhuja ja terveiset kanalasta

iloiset terveiset kanalasta!
4 pientä tipua on täällä.
Viime Perjantaina alkoi munista kuulumaan piipitys ja Lauantaina kaikki olivatkin jo kuoriutuneet. Lauantai aamuna hönkiessäni kanalaan säihkähdin pahan päiväisesti, kun yksi tipuista makasi "karvattomana", silmät visusti kiinni emonsa edessä, ja kerkesin jo luulla sen kuolleen, mutta kun otin sen kädelle liikahti se hieman..
Siirsin tipusen kiireesti emonsa alle lämpimään, ja nyt näyttäisi kovasti siltä, että selvittiin vain säikähdyksellä.
Terhakoita piipittäjiä kaikki. 
Emo saa viettää äitiyslomaa poikasten kanssa pesässä, ja kun muut lähtevät ulkoilemaan pääsee tämä pesue vapaasti liikkumaan kanalassa. Vähän ehkä jännittää, saako emo suojeltua kunnolla poikasiaan, kun ei ns. Kuulu korkeimpaan kastiin porukassa, ja on nuoremmasta päästä tätä meidän sakkia.
Teinimutsi.
Munat jota laitettiin pesään tyrkylle, oli meidän kahden kaikista vanhimman kanan munia.
On ne vaan suloisia, etten malta pysyä poissa kanalasta ja M vitsaileekin, että pitäisikö rouvalle peti virittää sinne.
❤️🐣❤️🐣❤️



Suppiksia käytiin taas metsästämässä ja niitä myös löydettiin..


Tänä aamuna, kun herättiin ulkona oli muutama hassu aste enää plussan puolella.
Hrrrr...
Täksi ja huomiseksi päiväksi oli luvattu poutaa joten oli perunan noston aika.
Pienellä porukalla saatiin perunat pois maasta ja lajiteltua kellariin.
Kyllä niitä taas nyt hetki syödään, ettei tarvitse kaupasta perunoita kantaa.
Paljon tuli pientä perunaa, jota säästettiin ensi vuodelle siemenperunaksi, ja luulenpa, että joku voimakuorma
(Silkkaa paskoo..) olisi taas peltoon paikallaan.
Minä täällä vielä varton, että saisin pellit kiinni hellasta. Meni lämmitys himppa myöhään, mutta pakko oli tehdä tulet hellaan, kun katsoi ulkomittarin lukemia.
Ihan paleli.
Selkä huutaa hoosiannaa pellolla kyykkimisestä, joten nyt on päästävä vällyjen väliin.
Nati, nati.
😘

Lentäviä perunoita 


tiistai 18. syyskuuta 2018

Syksyistä luontoa

Syksyn väriset moikat! 🍁
Täällä on juostu kilpaa hirvikärpästen kanssa metsässä! Metsästetty sieniä, mutta eilen illalla kori ammotti melkein tyhjyyttään.
Luonnon väriloisto on parhaimmillaan.
Olen myös aloittanut kasvihuoneen, ja muutenkin pihamaan laittoa pikkuhiljaa talviteloille.
On kaivettu villasukat ja paidat taas käyttöön, ja puuhella humisee keittiössä lähes, joka ilta.
Navetan kattoremontti
 (josta en ole täällä vielä mitään höpöttänytkään), jota M on lomalla tehnyt vetelee onneksi viimeisiään.
Omat sormet (ja koko naaman) olen sötköttänyt punamullalla aina sateettomina päivinä.
Eihän tää syksy nyt niin pahalle tunnu?
Eihän?
...ja tällä viikkoa saadaan toivottavasti hyviä uutisia kanalassa.. 🐣









keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Makuuhuoneen muutos

Sateista aamupäivää!
Tässä tätä nyt ois...
Makkarin muutosta..
(Elkää välittäkö kuvissa esiintyvistä pölypalleroista, tai siitä kun joku pieni mies pissasi meidän sänkyyn! Kuvat räpäisyjä tältä aamulta..
Tätä tää on...😂

Tykkään niin kauhiasti tuosta vanhasta hirsiseinästä ja tuosta keltaisesta tapetista.
Vanha ovi tuli edelleen sängynpäädyksi, maalasin sitä vain hieman mustalla.
Tunnelma on aivan eri.
Ja nuo patterilla toimivat tunnelmavalaisimet on sitten hieno keksintö. Syttyvät illan tullen automaattisesti ja sammuvat. Ne on tällaiselle valojensammuttelijalle, kuin minä niin ihan must!
Siitä on ehkä muodostunut jo ihan yleinen vitsi, että kun toiset laittaa valoja tai laitteita päälle, Niin Outi kulkee perässä sammuttelemassa 😂 Liekö perintöä papalta..
Vielä puuttuu sieltä täältä vähän listan pätkiä.
Nyt on lähdettävä tekemään kanalakierros, ja tulet hellaan, kun jo vain kosteus tunkee ulkoa sisälle asti.
Onneksi nyt kuitenkin sataa, jos täyttyisi ihmisten kaivot vedellä. Itse ei ole onneksi tarvinnut kärsiä vesipulasta tälle kesää. Lähdekaivossa on riittänyt hyvin vesi.
Mukavaa keskiviikkoa tyypit! 





Metallinen kori 3€, eilinen kirppislöytö.






sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Miten siinä taas kävi näin? Pientä pintaremonttia..

Olenkin tainnut, tai no varmaan useampaan otteeseen mainita, ettei meidän makuuhuoneen tapetit hivele meikäläisen silmiä, noo, mutta...tapetit kun on ollut ihan asiallisessa kunnossa, en ole niille viitsinyt mitään tehdä.
Kunnes nyt! 
Se on kuulkaas tämä syksy sellaista aikaa, kun aletaan palautua tuolta pihamaalta pikku hiljaa enemmän sisälle, Nii Johan alkaa joku sisustuskärpänen purra.
M, kun lähti auttamaan muutossa siskoaan..
Niin, samalla alkoi tapetit lentämään 😂



Miten kauniita kerroksia.. ja tämä kaikista vanhin myös kaunein !
 M kun palasi kotiin ja näki olohuoneessa meidän sängyn keskellä lattiaa..
Tokaisi hän -pitäisköhän kääntyä takaisin? 😁 Ilmeellä mitähän nyt?!?!
No määää ny aattelin noi tapetit tuolta makkarista.
Ja niin se homma seuraavana päivänä lähti ihan käsistä...


Yön yli mietittyäni..Päätettiin, että kurkataampa ihan kunnolla sitten. Oli nimittäin tiedossa, että hirttä siellä on. Meidän koti on siis rakennettu 1900-luvun alussa, mutta matkan varrella käynyt monenmoisia remontteja eri vuosikymmenillä. Joten jännitystäkin oli ilmassa! Mutta alta paljastui niin tunnelmallista hirsiseinää. Ah. Silkkaa rakkautta. Levyt pöllysi ja naulat ropisi, kun laitettiin tuulemaan.




Makuuhuone on nyt tässä pisteessä.
Edes vanha ikkunanreikä ei häiritse minua. Aivan eri tunnelma!
Hommat on siis vielä levällään.
Muilta seiniltä on vielä tapettia revittävä, ja sitten alkaakin tapetointi hommat.
Suunnitelma on siis tämä; hirsiseinä jätetään paljaaksi, ja muut seinät tapetoidaan. Tapettikin on jo valittu.
Toivottavasti näette valmiita kuvia pian.


Ja loppuun..
Haudontahommia.
Rouvastiina istahti pesään, ja muut käyvät siellä kuitenkin myös munimassa.
Hän siis hautoo aikamoista kekoa. Joudun huomenna työntämään käteni tuonne ja poistamaan munia, mutta hää on vaan tottavie niin äkäinen.

Ja ai kauhee, kun minä äkäinen ooon!!